Rossi: Opiskeluni tulokset

Hellurei!

Minä, Rossi ajattelin kertoa teille, mistä johtuu se, että olen niin älykäs hevonen ikäisekseni. En tiedä, tapahtuuko tällaista muilla talleilla, mutta meillä täällä Lapin Saagassa on tällainen tapana. Nimittäin ne hevoset, jotka eivät käy vielä töissä, ovat vähän niin kuin koulussa. Minä olen vasta 3-vuotias pikkuinen, ja siksi muut hevoset, jotka ovat minua paljon vanhempia, toimivat opettajina minulle. Saattaa kuulostaa hieman omituiselta, mutta totta se on!

Minä!

Aineetkin minulla ovat samanlaisia kuin ihmisillä. Tietysti niitä opiskellaan eri näkökulmista. Tänään olikin jännittävä päivä, kun sain todistuksen koulunkäynnistäni. Todistuksesta laitan kuvan postauksen loppuun, mutta sitä ennen kerron kaikista aineista, mitä minulla on.

Aloitetaan käsitöistä. Hrifla opettaa minulle käsitöitä, sillä hän rakastaa vaatteita ja niiden ompelemista. Tänä vuonna hän opetti minulle, miten kudotaan lankarullasta puikkojen avulla huivi. Me hevosethan emme huiveja käytä, joten Hrifla ajatteli, että voisin antaa sen sitten asiakkaiden käyttöön. Jos vaikka tuulisi kovasti, eikä asiakkailla olisi mitään kaulassa suojaamasta tuulelta, voisin minä lahjoittaa heille itse tekemäni huivin.

No, huivista tuli millainen tuli, mutta Hrifla oli tyytyväinen kovaan yritykseeni. Huivia en laita asiakkaiden käyttöön, sillä siitä tuli liian pieni. Se säilyköön koristeena heinäpaalimme päällä.

Minäpä se siinä :)

Hrifla päätti antaa minulle käsityönumerokseni ysin. Olin todella yllättynyt ja ylpeä numerosta, jonka sain!

Hrifla toimi tänä vuonna käsityöopettajanani.

Uskontoa minulle opetti Irmeli. Voin sanoa, että uskonto ei todellakaan ollut lempiaineeni! Koetin opiskella sitä parhaani mukaan, vaikka se ei aineena minua miellyttänytkään. Eräänä päivänä minulla meni kuitenkin hermot ja ihan syystäkin. Kuvitelkaa, miten kirjan tekijä on kehdannut laittaa tällaisen kappaleen uskonnon kirjaani!

'

Ajatelkaa, tuossa kirjassa ei mainittu minun, Ro´s Fra Nevalan nimeä, vaikka kappaleessa puhuttiin, kuka on suurin ja mahtavin. Minähän se olen! Minä, minä ja vielä kerran minä! Suutuspäissäni aloin purra kirjaa, enkä meinannut lopettaa edes silloin, kun Irmeli tuli rauhoittelemaan minua. Oli se sen verran traaginen juttu, että siitä toipuminen vei aikaa.

Opettajani Irmeli antoi minulle uskonnosta seiskan, ja olin siitä itse asiassa jopa hieman yllättynytkin. Odotin enintään kutosta huonon käytökseni takia.

Minä ja uskonnon openi.

Historiaa minulle opetti rakas ystäväni Trana. Hän on juuri läpäissyt koulut läpi älyttömän hyvällä todistuksellaan. Tranan lempiaine oli koulussa historia, ja hän olikin selittänyt minulle monet kerrat kivikausista yms. Siksipä osasinkin kaiken jo aika hyvin. Muuten minua ei historia kiinnostanut, paitsi, että kuvat olivat todella kiinnostavia.

Kuvista oli jännä katsoa, millaisia hevoset olivat niihin aikoihin olleet. Niitä oli käytetty silloin sotaratsuina, eli olivat olleet tärkeässä roolissa. Kokeisiin en muuten lukenut, paitsi katselin kuvia pitkät tovit kuvitellen, millaista olisi ollut kantaa selässään sotilaita ja voittaa pahat vastustajat sodissa. Varmaan aika siistiä!

Trana antoi minulle numeroksi kasin, johon olin melko tyytyväinen.

Trana!

Englantiakin minulla oli, ja sitä minulle opetti Hrimnir. Hän neuvoi, miten tärkeää olisi opiskella hyvin englantia, jotta sitten isona vaellushevosena ymmärtäisi, mitä brittiläisasiakkaat puhuvat. Oppisi tietämään, pitäisivätkö he ratsuistaan, tai haluavaisivatko he laukata tai töltätä. Otin Hrimnirin sanoista vaarin ja opiskelin englantia kunnolla.

Heti, kun opin nuo luvut suomeksi, täytyi ne opetella myös englanniksi. 

Hrimnir antoi minulle arvosanaksi englannista ysin. Se oli kyllä hieno saavutus!

Hrimnir!

Trana opetti minulle biologiaa ja maantietoakin. Hänen sanojensa mukaan on tärkeää osata tunnistaa eläimet. Kun liikkuu maastossa ratsuna, pitää osata tunnistaa, mikä eläin on vaarallinen ja mikä vaaraton. Minun mielestäni se oli typerää. Tiesin kyllä ilman opetustakin tosiasiat. Mikään eläin ei olisi minulle vaarallinen. Pärjäisin tappelussa vaikka leijonille tai dinosauruksillekin. Mielestäni biologia ja maantieto oli typerää. En kyllä siihen paljoa panostanutkaan.

Arvosanan osankin jo aavistaa. Trana antoi minulle seiskan.

Trana, tämän aineen opettajani.

Kuvaamataito olikin sitten aivan erilaista. Hrifla opetti minulle myös sitä käsityön lisäksi. Hän opetti, kuinka täytyi vain ottaa kynä kauniiseen kavioon, käyttää luovuuttaan ja alkaa piirtää. Se onnistui minulta ihan hyvin, paitsi etten en jaksanut keskittyä siihen kunnolla. Mielummin söin kynää kuin rasitin kavioparkojani.

Hrifla sanoi, että häntä jäi hieman harmittamaan laiskuuteni, sillä minulla oli lahjoja. Sain todistukseen kuvaamataidosta kasin. Se on lempinumeroni, koska se on niin kauniin koukeroinen, joten olen tyytyväinen numeroon! :)

Hrifla!

Musiikkia minulle opetti Veera. Hän sanoi, että suurin tarkoitus näillä musiikin tunneilla olisi se, että oppisin hirnumaan juuri täydelliseltä korkeudelta ja täydellisellä volyymilla. Opiskelin täydellisen hirnahduksen löytämistä lauluilla, joissa välillä oli hirnahdusääniä. Minun piti hirnua samaan aikaan kuin musiikkilevyn hevonen matkien hänen ääntään.

Siitä Veera antoi minulle arvosanaksi kasin.

Matikasta en halua edes puhua. Se oli nimittäin jotain aivan kamalaa. Onneksi pääsen siitä nyt kesäksi eroon. Sanon vain sen, että en tajunnut kertotauluista yhtään mitään ja opettajanani toimi Irpa, hevoslaumamme matikkanero. En edes tajua, mihin me hevoset tarvitsemme matematiikkaa.

Minä koetin opetella kertotauluja ulkoa. Aivoparkani joutuivat kovaan työhön.

En viitsi suoraan sanoa, minkä numeron minä matematiikasta vetaisin, mutta voin sanoa, että se on numero 9 väärinpäin...

Irpa, matematiikan openi.

Irmeli opetti minulle fysiikkaa ja kemiaa, joka oli todella mielenkiintoista. Pidin siitä siksi, koska löysin fysiikka-kemian kirjasta vastauksia kysymyksiin, jotka minua olivat mietittyneet pitkään. Opin esimerkiksi sen, ettei hengittäminen ole ruoan ansiota. Olen aina luullut, että hengitämme siksi, kun syömme, mutta nyt sain selville, että hengitämmekin hapen avulla.

Ja arvosanaksi Irmeli antoi ysin! :)

Irmeli opetti minulle myös äidinkieltä. Tiesin jo ennestään kaikki kirjaimet, mutta tällä lukukaudella opin myös kaunokirjoitusta. Tästäkin sain ysin.

Viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisempänä, sain myös yhden kympin todistukseeni. Se tuli liikunnasta! Ystäväni sanoivat, että olen niin liikunnallisesti lahjakas, että ansaitsen ehdottomasti kympin. Liikuntatunneilla Trana harjoitti kuntoani, sillä sen täytynee olla hyvä sitten, kun pääsen vaellushevoseksi. Muuten en jaksa olla pirteä maastoretkillä.

Liikuntatunneilla pelasin myös hammaspalloa. Se on samanlainen peli kuin jalkapallo, mutta siinä kuljetetaan palloa hampailla.

Trana, liikunnan openi!

Sain myös stipendin siitä, että suhtaudun muihin koululaisiin ystävällisesti. Johtuu varmaan siitä, että tässä Lapin Saagan hevoskoulussa ei ole muita koululaisia kuin minä... ;)

Mikä on teidän lempiaineenne koulussa? Itse pidän eniten fysiikka-kemiasta ja liikunnasta! Käyttäytyminen ja huolellisuus minulla oli seiska. Kun kysyin, miksi, Irmeli sanoi, että en ole jaksanut keskittyä tunneilla, vaan olen yrittänyt syödä koulukirjojani ja valittanut nälästä. Ups... Tässä loppuun vielä todistukseni:

Hyvää lomaa ja alkavaa kesää kaikille! ♥

♥: Rossi

Hrifla: Kauneusvinkkejä

Heippa!

Minä Hriflahan olen oikein tunnettu vaatimattomuudestani ja upeasta ulkonäöstäni. Siksi ajattelinkin neuvoa teitä rakkaita blogimme lukijoita kauneusasioissa. Kerron teille omia kauneusvinkkejäni. Kerron, miten minä huolehdin ulkonäöstäni. Oletteko valmiita?

Minä Hrifla :)

Aloitetaan vaatteista. Moni hevonen ei käytä mitään vaatteita, mikä on mielestäni todella kummallista. Vaatteet tekevät meidät hevoset vielä kauniimmiksi, joten miksipä emme pukeutuisi vaatteisiin? 

Tällainen kaapu minulla tänään oli päällä ♥

Kaiken lisäksi tuo puku estää inhoittavien hyttysten hyökkäysyritykset. Vaikkei täällä vielä sääskiä olekaan muutamaa yksilöä lukuunottamatta, on silti aina mukavampaa, kun yksikään sääski ei pääse kimppuuni siitä kohdasta, josta vaatteet suojaavat. Varsinkin tällaiselle hyttysallergikkohevoselle tuollainen vaatekappale on todella hyödyllinen ja vieläpä supermuodikas!

Suosittelen myös niille, jotka eivät hyttysallergikkoja olekaan, tällaista pukua. Ja onhan niitä tietysti erilaisiakin. Kun katsoo joitakin mallejakin, huomaa heidän pukeutuvan melkeinpä prikulleen samanlaisiin pukuihin kuin minä. Katsokaa, kuinka tylsältä Veera näyttää, kun hänellä ei ole mitään päällään... Veerakin on niin luonnonkaunis, että jos hän käyttäisi tällaista muodikasta asua, hänestä voisi tulla vaikka malli.

Asustani löytyy huppu. Suosittelen nostamaan huppua lähelle korvia, niin se näyttää vielä siistimmältä. Tarkoitan siis tätä:

Ei siis jätetä huppua kauas kaulalle, vaan vedetään se lähelle korvia. Se tekee asusta paljon paremman!

Mahan kohdalta puvustani löytyy hienot rypytykset, sekä muita yksityiskohtia, jotta kaikki hoksaisivat vatsalihakseni. Tämä on yksi tärkeä vinkki! Teidän kannattaa laittaa asuihinne mahan kohdalle jotakin yksityiskohtia, jotta katseet kiinnittyvät treenattuihin vatsalihaksiinne. :)

Lisäksi puvussani on helma, vähän samantapainen kuin hameessa. Siispä kauniit sääreni jäävät paljaiksi. Puvun helma laskeutuu täydellisesti juuri sopivaan kohtaan.

Mutta hei, ystävät rakkahat, ei kauneus perustu pelkästään vaatteisiin. Myös hiukset ovat tärkeät. Oikeastaan ne ovat kaiken A ja O. Onko teillä koskaan sellaista ongelmaa, kuten minulla, että herätessänne olette tämän näköisiä?

Eli hiuksenne sojottavat, minne sattuu...

Siihenkin ongelmaan löytyy onneksi ratkaisu. Nimittäin hiusten (tai sanottaisiinko pikemminkin harjan) harjaus. Minulta löytyy vaikka millaisia välineitä takkujeni selvittämiseen. Suosittelen kuitenkin, että harjaatte hiuksenne/harjanne aluksi pehmeällä harjalla. Nimittäin jos takkuista harjaa alkaa heti selvittää tiheällä kammalla, se saattaa hieman sattua. Käyttäkäämme siis tällaista harjaa aluksi.

Harjan värinä toimii tietysti vihreä, sillä se sopii hyvin päivän asuuni.

Tällaisen toimenpiteen jälkeen siirrytään siihen tiheään kampaan, jolla saadaankin sitten kaikki vihonviimeisetkin takut katoamaan.

Kaunis (melkein) hopean värinen kampani :)

Etuhiukset/-harjan voi jättää siistinä vapaiksi, eli ilman, että niitä laitetaan kiinni, tai sitten voi tehdä jonkin näköisen kampauksen, kuten esimerkiksi sivulle menevän letin. Aina täytyy muistaa, että jos hiukset/harja kiinnitetään pompulalla, sen väri täytyy natsata päivän asun kanssa. 

Joko näin...

...tai näin!

Vihreä ponkkari vihreän asun kanssa.

Vaatteiden ja hiusten lisäksi on huolehdittava hygieniasta. Siihen kuuluu ainakin päivittäinen hampaiden harjaus. Jos pesette hampaat päivittäin, kuten minä, saatte tällaiset samanlaiset kiiltävän valkoiset hampaat, niin kuin minulla on. :)

Samalla saatte myös häikäisevän hymyn :)

Lisäksi on tärkeää peseytyä jokaisen lenkin jälkeen, niin ei ala hiki tuoksahtaa!

Pesusieneen, jolla minut pestään, täytyy laittaa tietysti mitä parhaimmilta tuoksahtavat aromit. Sitten tuoksahdan aina puhtaalta. Täytyy vain muistaa, että pesuaineet eivät saa olla kovin vahvoja meille herkkäihoisille hevosille. ;)

Kelpaa nuuhkia!

Täytyy vielä kehuskella tuollaisilla komeilla, "partakarvoilla" jotka minulta löytyvät. Oikeastaan en tiedä, millä nimellä niitä pitäisi kutsua, joten nimitän niitä partakarvoiksi, vaikka olenkin tyttö, eikä meillä tytöillä pitäisi partaa kasvaa. Olen kuitenkin ylpeä asiasta ja hoidan "partaani" huolella.

Hoksaattekos?

Ei esimerkiksi Veeralla sellaista kasva!

Tässäpä tämä postaus oli. Toivottavasti hyödyitte tästä jotain. ;) Minulla on vielä yksi vinkki, joka on kaikista tärkein. Muistakaa se, että kauneus lähtee sisältä!

Näin loppuun haluan vielä kiittää kaikkia lukijoitamme, niin lukijoiksi liittyneitä kuin muitakin blogia lukevia. Kiitoksia myös niille, jotka jaksavat kommentoida postauksiimme. Se nimittäin tuntuu hurjan kivalta, ja siitä saa tuplasuuren määrän postailuintoa. Näihin tunnelmiin päätän tämän postauksen. ♥

♥: Hrifla

Trana: Tapahtumarikas päiväni!

Heipparallaa!

Eilen minulla, Tranalla oli oikein mukava lauantaipäivä. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja ensimmäiset ruohotupsut alkoivat vihertää. Se oli kiva päivä se. Aivan muistelemisen arvoinen.

Heräsin suht aikaisin aamusta ja käynnistin päiväni auringonotolla. Etsin paikan, johon paistoi kaikista lämpimimmin aurinko ja jäin siihen seisoskelemaan. Saattoi siinä pari, kolmekin tuntia hurahtaa auringon lämmöstä nauttiessa.

Minä, Trana!

Huh, siinä hommassa tuli kyllä jano. Siksi kävinkin juomassa. Nimittäin muuten olisin voinut saada nestehukan, ja se ei olisi ollut kiva juttu!

Kävin herättämässä Veeran noin yhden aikaan päivällä. Se unikeko oli nukkunut pihatossa jo ainakin 14 tuntia! Eikä ollut hänen ulkonäössäänkään kehumista. Veera oli täysin purujen peitossa... Pysyttelin kaukana hänestä, jottei hän sotkisi minun upean puhdasta turkkiani.

Katsokaa nyt, kuinka likainen hän oli! Yäk!

Oli minulla tarkoituskin, miksi Veeran herätin. Nimittäin kutisin kamalasti selkäni päältä, mutta en itse yltänyt sinne rapsuttamaan kutiavaa kohtaani. Niinpä sain apua Veeralta ja vieläpä ilmaiseksi, vaikka täytyi minunkin häntä hieman rapsuttaa, jotta Veera suostui pyyntööni. Ensin piti tietysti passittaa Veera pesulle, jottei hän sotkisi kiiltävää turkkiani likaisuudellaan.

Vasemmalla tuo pikkuinen on Veera ja oikealla tuo uljas jättiläinen olen minä :)

Veera oli ihmeellisen kiltillä päällä. Hän suostui myös ottamaan minusta kuvia, joita voisin sitten julkaista täällä internetissä. Mutta älkää luulkokaan, että olisin päästänyt häntä kamerani ääreen, ennen kuin hänen kavionsa oltiin pesty huolellisesti saippualla.

Kokeilin tällaista keskijakausta otsahiuksilleni, mutta se ei sitten ollutkaan se minun juttuni.

Minä poseeraan katsoen jonnekin kauas haikeana. 

Veera alkoi taiteelliseksi ja kuvasi silmääni...Mitäköhän hänen päässään on liikkunut, kun piti tuollaisesta silmämöllökästä kuva napsaista?!

Kolmen aikaan minä, Veera ja Hrimnir pääsimme lenkille tunturiin. Minä sain mennä suurimman ajan matkasta edessä. Se oli siistiä! Olen varma, että vielä joskus minusta tulee vetohevonen!

Minä ja ratsastajani!

Nyt, kun lumet ovat vähitellen alkaneet sulaa, reitiltämme löytyi pari lätäkköä. Minä innostuin niistä ja aloin kuopsuttaa jalallani vettä. Nauroin kuollakseni, kun pari pisaraa lensi Veeraan ja hän alkoi kiljua typerä ilme naamallaan, että kuinka kylmää vesi oli. Veera on sellainen hienohelma!

Minä juuttuneena leikkimään lätäkköön!

Koska tykkäsin niin paljon leikkiä vedellä, ihmiset alkoivat miettiä,  tykkäisinkö käydä tulvavedessä kahlaamassa. Niinpä pääsin uudestaan vesileikkieni pariin. Seuralaisikseni lähti Hrimnir, joka on niin kokenut vesileikkiexpertti. Lisäksi mukaamme lähti Rossi-varsa. En ole koskaan nähnyt, mitä Rossi pitää vedestä. Siksi odotinkin mielenkiinnolla Rossin suhtautumista veteen.

Matkalla kahluupaikalle!

Hrimnir :)

Rossi

Minä :)

Tottatai sielläkin piti aloittaa veden räiskyttäminen, kun oli niin paljon vettä! Olipas kyllä hauskaa, kun vesi vain räiskyi kuopsuttaessa jalallani.

Rossi otti heti mallia minusta vanhemmasta ja viisaammasta.

Rossi oppi parhaimmat leikit heti ;).

Ihana pieni ystäväni ♥

Olin kuullut Hrimniriltä, miten hauskaa on päästä juoksemaan vedessä. Nyt, kun sen itsekin koki, niin oli se kyllä mahtavaa puuhaa!

Minä, Trana :)

Vesi vain räiskyi Rossin päälle, kun minä juoksin! ;)

Minä ja Rossi ♥

Tämän jälkeen pääsimme nauttimaan kesän ensimmäisistä vihreistä ruohotupsoista Hrimnirin ja Rossin kanssa ♥!

Minä

Hrimnir

Rossi

Tällainen eilinen päiväni oli! Loppuillasta ei olekaan kuvia, sillä se meni vain syödessä ja nukkuessa. :)

♥: Trana