sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Hrifla: Päätöntä menoa!

Heipparallaa! Nyt saatte nähdä kuvia parin kuukauden sisältä. Näistä kuvista voi tuntea kirpeitä, mutta aurinkoisia pakkaspäiviä. Nyt tilanne ei kuitenkaan ole enää samaa. Aurinko se tuolla taivaalla edelleen möllöttää, mutta pakkanen on lauhtunut parillakymmenellä asteella. 

Gola

Rossi oletko sinä tässä kuvassa oksentamassa, vaikka me hevoset emme edes oksentele? Oletko vain väsynyt? Meinaatko tukehtua? Mitäs luulette Rossin tekevän tässä kuvassa?

Irpa


Ida

Veera ja Ida

Trana, Toukka ja Rossi

Veera on näkevinään tiellä lentävän heinäpaalin...

...Rossin mielestä tämä niin sanottu lentävä heinäpaali on vain tallin opas Pia, joka lentää hevosen selästä...

...oikeastihan tieltä tulee vain joukko ihmisiä ja hevosia vaellukselta. Noilla kavereillani on vain niin vilkas mielikuvitus, Sitähän kuulee, mitä ajattelee. Veera ajattelee rakasta heinäpaaliaan ja Rossi rakasta Pia- opasta.

Tulihan sieltä tieltä opaskin! Näin täällä ratsastetaan, väärinpäin ja rennosti ottaen. Tärkeintä on, että näyttää coolilta, kuten Lotta! ;)

Hyvä Hrimnir! Reipas poika!

Idalla on hyvä tarkkailupaikka tuolta aidan takaa. Näkee, jos kavereille annetaan herkkuja ilman, että Idan suu laitetaan makeaksi. Sitten Ida taitaa kyllä suutahtaa.


Veera hieman pöllähtäneen näköisenä.

"Rapiseeko siellä taskussa jokin?"

"Voi saisinko minä sen herkun?"

Veera
Eräänä päivänä minä, Hrifla kävelin normaalisti Veeran ohi, kunnes katseeni kiinnittyi johonkin herkulliseen Veeran selän päällä. Voitteko käsittää, siellä oli porkkananpaloja!! Mitäh?!! Aloin pohtia päässäni erilaisia vaihtoehtoja, mitä oli voinut tapahtua. Oliko joku hevonen sylkäissyt porkkanaa Veeran selän päälle? Oliko joku ihminen vain ripotellut sitä sinne ajatellen, että se olisi terveellistä selälle? Vai onko tämä nyt jokin seisova (ja liikkuva) herkkupöytä? Noh, minä ainakin käytin tilaisuuden hyväksi ja riensin Veeran kimppuun muka rapsuttamaan häntä ja samalla popsin porkkanat suihini.

"Vähänkö minulla väsyttää!"

"Ajatelkaa, näin vapaapäivänäni jouduin pinnistelemään ja ponnistamaan itseni ylös heinäkasalta, jossa olin makoillut koko päivän."

"Okei, olihan se vähän mitätön urheilusuoritus, mutta kuitenkin, hehheh."


"Voi kuule Hrimnir, minäkin jouduin kokemaan tänään tuon saman jutun."

"Olen läkähtyä kuumuudesta, sillä maasta ponnistautuminen sai minut aivan hikiseksi. Mutta ihan ymmärrettäväähän se on..."

"Jep, tuo on myös minulle tuttu juttu tältä päivältä. Hohhoijjakkaa!"

Golallakin on pian suuri urakka edessä, nimittäin makuulta nouseminen. Voimia suoritukseen!

Keilakin näyttää samalta kuin me kaikki muutkin. 

Hrimnir taas näyttää joltain sihisevältä käärmeeltä...

Veeralla näyttää olevan päätöntä menoa!
Tässä suuri kasa kuvia teille! Ensi postaukseen!

♥: Hrifla

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Jöra: Tätä et varmasti tiennyt!

Moi!

Päätin tulla jakamaan teille tietoani aiheesta Jöra fra Skiobakka III. Voin luvata, että minulla tästä aiheesta tositietoa löytyy, sillä kerron siis faktoja minusta itsestäni, Jöra fra Skiobakka III:sta. Itsestäänhän sitä aina mielellään kirjoittelee. ;) Ajattelin kertoa teille todellisia paljastuksia, joista vain hyvin harvat tietävät. Nyt kannattaakin pitää silmät auki ja ahmia kaikki tieto minusta sisälleen. Aloitetaan!

Minä
1. Kiltti ja rauhallinen ulkomuotoni saattaa pettää, sillä esteen nähdessäni minä vain kiihdytän ja kiihdytän vauhtiani huimiin lukemiin. Olen siis todellinen estehirmu.


2. Monia, monia vuosia sitten ennen kuin muutin tänne nykyiseen kotiini, teetettiin minulle varsoja. Minulla on siis kolme issikkavarsaa täällä jossain puolella maailmaa.


3. Monet ystäväni ovat todellisia herkuttelijoita. Jos he edes haistavat pienen porkkanan tuoksun, he juoksevat milteinpä täyttä laukkaa haukkaamaan herkun suuhunsa. Minä kutsunkin heitä mänkeiksi. Itse en välitä herkuista. Pidän huolta linjoistani, enkä turhaa ota mitään lihottavia porkkanapaloja suuhuni.


4. Tykkään siitä, että laumassamme on tuo kakara, Rossi. Hän haluaisi aina leikkiä kanssamme. Rossin juoksiessa muita issikoita kohti takajalat ilmaan osoittaen he vain mulkaisevat häntä kyllästyneinä. Minä taas toimin eri tavalla. Aina kun vain on tilaisuus, alan juosta Rossin kanssa kilpaa pukkilaukkaa. Kyllä tällä mummolla vielä jalka nousee. ;)


5. Aina,  kun kevät koittaa, minä innostun pähkäilemään, kuinka voisimme karata aitauksesta ihmisten päänmenoksi. Pitäähän sitä päästä vähän tutkimaan uusia maastoja, kun on kevättä rinnassa.


APRILLIA, APRILLIA, SYÖ KAURAA, JUO KURAVETTÄ PÄÄLLE!

Vai miten se menikään... Nämä kaikki jutut itsestäni olivat todellakin valhetta. Voit siis laittaa ne toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En vain voinut vastustaa kiusausta tulla vetämään teitä nenästä. Toivottavasti en vetänyt liian lujaa. ;)

Heräsikö teille jossain vaiheessa epäilys siitä, mitä tämä mummo höpöttää?

♥: Jöra